Virsi ”Minä vaivainen, vain mato matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket, virsi 622, on vanha mutta hyvä, ajan koettelema ja kulutuksen kestänyt. Eksistentiaalisessa otteessaan ko. virsi on suorapuheinen ja aina ajankohtainen. Kuoleman valta ei haihdu vaikenemalla, vaan se on kohdattava. ”Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on ja kun kuolema silmäni sulkee, ilo taivaassa lahjoita loppumaton…”

Jeesuksen, Jumalan Pojan vastaus ”kosmiseen viluumme” on: ”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan (Kristuksen) ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.( Joh.6:40) Viimeisenä päivänä, minä herätän hänet.” Meidät kutsutaan kuolemasta elämään, ajasta ikuisuuteen. Usko Jeesukseen Kristukseen ihmisen sovittajana ja kuoleman voittajana saa tämän ihmeen aikaan.

Usko Kristukseen on aarre saviastioissamme, joka kuoltuamme luo meihin uuden elämän. Hän joka uskoo, tämän näkee, kokee ja tunnustaa. Ylösnousemus on totta tänäänkin. ”Mato matkamies maan” saa kokea ylösnousemuksen uuteen elämään. Voisiko tämän parempia uutisia ollakaan? Sano sydämessäsi kyllä kuoleman voittajalle. Silloin koet ihmeen; kuolema on kukistunut, olet tullut osalliseksi ikuisesta elämästä Jumalan valtakunnassa.

Kappalainen Jorma Pesonen saarnaa Kaarinan kirkossa 2.11. klo 10