Jouluna lauletaan siivekkäistä – enkeleistä ja linnuista. Olen lintuihminen, ja mm. siksi poikani nimi on Robin ts. punarinta. Tallissani on karhunvillaa, jota oli levitetty hujan hajan. Epäilin tihulaiseksi hiirtä, mutta löysin myöhemmin loukusta tiaisen – suureksi surukseni.

Tiainen talvehtii, kun taas Sylvian joululaulun kerttu muuttaa. Kesällä esim. mustapääkerttua voit ihailla rehevissä lehdoissa.

Yhtä varmasti kuin kertut tulevat keväisin takaisin kotomaahansa, vielä varmemmin Jumalan valtakunta on ja tulee. Jo yli tuhat vuotta sitten kristityt alkoivat rakentaa valtakuntaa ja rakastaa Suomessa. Nimi ´Kerttu´ on vanhin tunnettu kristillinen naisen nimi.

Yhtä varmasti kuin valo voittaa pimeyden keväällä, vielä varmemmin Jeesus tulee toisen kerran maan päälle.

Yhtä innokkaasti kuin lapsi odottaa joulupukkia, vielä innokkaammin saamme me odottaa Jeesusta. Syyllisyys on poistettu. Kun kohtaamme kunnian Jeesuksen, saamme katsoa Hänen silmiinsä avoimesti, rohkeasti ja herkästi. Saamme ihailla Jeesusta – ja Hän katsoo meidän silmiimme rakastavasti.

Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa saamme lähteä etsimään
- saamme etsiä, vaikka joskus tie vie pimeään.
Jeesus, Kuningas ja valtakunta lähellämme on
–kirkkaampi kuin salama tai säteet auringon.

Mika Ostela puhuu Joululaulumessussa Kaarinan kirkossa 7.12. klo 15.