Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Jes. 38: 17

Aikaisesta pääsiäisestä johtuen tänä vuonna vietetään harvinaista 26. sunnuntaita helluntaista. Sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa pohditaan maailmanloppua ja Jeesuksen toista tulemista edeltäviä lopunaikoja. Niiden ulkoisia koettelemuksia ovat luonnonmullistukset, sodat, levottomuudet ja vainot. Lisäksi kristikuntaa hajottaa voimistuva eksytys.

Omassa elämässä lopunajan tunnot voivat vallata mielen, kun joku kuolee viereltä, työpaikka menee alta, tulee muita loukkauksia, sairauksia tai onnettomuuksia lähelle. Onko millään enää mieltä, kun ihmisen pitää kuitenkin kerran kuolla? Luottamus hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan horjuu, kun minulle ja läheisilleni ei käykään hyvin.

Kristinuskon paradoksi on siinä, että hyvä tulee pahan kautta. Taivaaseen pääsee kuolemalla, armon saa osakseen tunnustamalla syntinsä, aitoon kohtaamiseen pääsee avoimuuden ja rehellisyyden hirviöoven kautta.


Kappalainen Merja Auer saarnaa Kaarinan kirkossa sunnuntaina 9.11. klo 10.

">