Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Jes. 38: 17
Aikaisesta pääsiäisestä johtuen tänä vuonna vietetään
harvinaista 26. sunnuntaita helluntaista. Sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa
pohditaan maailmanloppua ja Jeesuksen toista tulemista edeltäviä lopunaikoja.
Niiden ulkoisia koettelemuksia ovat luonnonmullistukset, sodat, levottomuudet
ja vainot. Lisäksi kristikuntaa hajottaa voimistuva eksytys.
Omassa elämässä lopunajan tunnot voivat vallata mielen, kun
joku kuolee viereltä, työpaikka menee alta, tulee muita loukkauksia, sairauksia
tai onnettomuuksia lähelle. Onko millään enää mieltä, kun ihmisen pitää
kuitenkin kerran kuolla? Luottamus hyvään ja oikeudenmukaiseen Jumalaan horjuu,
kun minulle ja läheisilleni ei käykään hyvin.
Kristinuskon paradoksi on siinä, että hyvä tulee pahan
kautta. Taivaaseen pääsee kuolemalla, armon saa osakseen tunnustamalla
syntinsä, aitoon kohtaamiseen pääsee avoimuuden ja rehellisyyden hirviöoven
kautta.
Kappalainen Merja Auer saarnaa Kaarinan kirkossa sunnuntaina 9.11. klo 10.
">
Kommentit