Luukas 2. 1 – 20<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämän joulun saarna on laskujeni mukaan 218. tässä Kuusiston uudemmassa kirkossa. Mitähän ovat sukupolvet ennen meitä mahtaneet kuulla tästä saarnastuolista puhuttavan? Keitä on istunut siinä paikassa, jossa sinä tällä hetkellä istut? Mikä on muuttunut vuosisatojen kuluessa, vai onko mikään? Henkilöt, jotka täällä tänään ovat, ovat toisia, mutta eikö ihminen olekin sama kuin ennen? Entä mikä on joulun sanoma? Onko se tässä ajassa toisenlainen kuin aikoinaan – niin mikä ylipäätään on tuo paljon käytetty sanapari: "joulun sanoma?"

Moni tapailee jouluevankeliumin sanoja, joku osaa sen – ainakin sen vanhan jo koulussa opitun "Ja tapahtui niinä päivinä" – jopa ulkoa. Mietin mielessäni, pystyisikö jouluevankeliumin puristamaan sellaiseksi timantiksi, että siitä jäisi tähän päivään sanoma, joka koskee meitä jokaista ihan henkilökohtaisesti ja joka samalla on niin lyhyt, että sen voisi kuka tahansa opetella ulkoa? Voisiko jouluevankeliumin sanoman tiivistää sanoiksi: Minä ihminen, olen Jumalan silmissä äärettömän arvokas.

Miten tällaiseen – voit ehkä ajatella ihmiskeskeiseen johtopäätökseen – voi päätyä? Onhan meille useasti sanottu, että joka itsensä ylentää se alennetaan ja nöyryys on oikea asenne elämässämme. Minä vaivainen vain mato matkamies maan lauletaan vielä yhdessä hautajaisvirressäkin. Ja yhtäkkiä meidän pitäisikin olla äärettömän arvokkaita. Onko tämä kaikki ylpeyttä?

Ei se ole ylpeyttä, sillä juuri tästä myös enkelit ensimmäisenä jouluna julistivat: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa."

Tässä enkelien sanomassa Jumala itse kertoi ihmisen arvon: Minä rakastan sinua, sinä silmissäni äärettömän arvokas ihminen.

Toisen evankelistan, Johanneksen, jouluevankeliumi alkaa sanoin: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala." Hänen tekstinsä jatkuu: "Sana (eli Jumala) tuli lihaksi (eli ihmiseksi) ja asui meidän keskellämme." Tässä on joulun sanoman koko ydin, sen timantti: Jumala tuli ihmiseksi ja suostui, ja suostuu yhä tänäkin päivänä, elämään meidän keskellämme. Ihminen, sinä ja minä, me kaikki, olemme Jumalalle, Taivaalliselle Isällemme, niin arvokkaita, että Hän suostuu jakamaan elämämme itsensä kanssa, tulla osaksi meidän elämäämme. Hän tuli kantamaan taakkojamme, lohduttamaan, rohkaisemaan ja auttamaan meitä oman elämämme suurissa ja pienissä vaiheissa.

Tällaisen sanoman luulisi olevan niin lyömätön ja vastustamaton, ettei kukaan voi eikä halua siitä missään nimessä luopua. Jumala suostuu jakamaan elämän kanssamme, mutta valitettavasti me emme suostu jakamaan omaa elämäämme Hänen kansaan. Sen sijaan, että ihminen iloiten ottaisi vastaan ihmiseksi tulleen Jumalan, Jeesuksen, Vapahtajakseen, ihminen haluaakin itse tulla jumalaksi.

Ihmiseksi tullut Jumala on suuri ilosanoma, jumalaksi pyrkivä ihminen sen sijaan synnyttää koko ajan tragedioita, joiden seurauksia me itse kukin omassa ja toistemme elämässä joudumme kantamaan.

Tämä jumalaksi pyrkivä ihminen hamuaa itselleen valtaa. Hän haluaa hallita toisia (vaikka ei suostu sitä itse myöntämään). Hän riistää luontoa tulevilta sukupolvilta, ei jaa ruokaa tasapuolisesti maailman väestölle, käy sotia niin kovin asein viidakoissa, autiomaissa ja kaupungeissa, kuin sanoin ja nyrkein kotona keittiöpöydän ääressäkin. Tämä jumalaksi pyrkivä ihminen ei ole kaukana meistä, ei toki, hän on meissä jokaisessa. Tämä meidän on vaikka hammasta purren itsellemme myönnettävä.

Siksi on ollut hyvä tänä jouluaamunakin – rauhan, lämmön, ilon ja harmonian juhlassa – myös tunnustaa synnit ja myös saada ne anteeksi.

Enkelien laulussa jouluyönä, "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa", on uuden luomisen kaikuja.

Jumala sanoi kaiken alussa: Tulkoon valo, ja valo tuli ja se oli Jumalan silmissä hyvää. Joulun uudessa luomisessa Jumala tuli itse valoksi ihmisten keskelle. Jeesus sanoi kerran itsestään: "Minä olen maailman valo. Hän, joka tulee minun luokseni, ei koskaan elä pimeydessä." Tämäkin on Jumalan silmissä hyvää – itse asiassa tämä on lisäksi parasta, mitä ihmiselle koskaan on tapahtunut.

Luomiskertomuksessa kerrotaan, miten Jumala loi ihmisen kuvakseen, omaksi kuvakseen Hän hänet loi.

Tämä kuvaksi luominen tarkoittaa Jumalan yhteyteen tulemista.

Enkelien sanoma tänäkin jouluna kertoo siitä, että sinut ja minut, meidät rikki menneet Jumalan kuvat, voidaan korjata uudelleen ja taas uudelleen. Tästä kertovat meille tänäänkin tuolta alttarilta julistetut synninpäästön sanat. Olemme saaneet anteeksi, Jumalan kuva on taas kerran korjattu.

Eikä tämä tapahtunut sen tähden, että olemme pyrkineet tulemaan jumalaksi ja tekemällä tehneet joskus jopa hyviäkin asioita, vaan siksi, että Jumala tuli ihmiseksi ja otti sinun paikkasi ja sinun taakkasi ja syntisi kantaakseen.

Enkelit laulavat tänään meille: Näetkö kuinka sinua rakastetaan! Näetkö, kuinka olet Jumalan silmissä äärettömän arvokas.

Parina viime viikkona on taas lukemattomissa tilaisuuksissa eri puolilla maatamme laulettu kauneimpia joululauluja. Eräs niistä on "No onkos tullut kesä", laulu joka päättyy tuttuihin sanoihin "Oi jospa ihmisellä ois' joulu ainainen."

Tuo ainainen joulu ei ole oikeastaan vain mikään harras toive, vaan ihmisyyden ja ihmisarvon kannalta välttämättömyys.

Jos joulun sanoma on todella sanoma äärettömän arvokkaasta ihmisestä Jumalan silmissä, niin eikö sen pitäisi olla ajankohtainen joka ikinen päivä meidän elämässämme. Silloin joulu ei päättynytkään eilen aattoon, kun lahjat tulivat jaetuiksi eikä se pääty tähän joulupäivään, jolloin nautimme joulun rauhasta ja hiljaisuudesta.

Enkelit laulavat sinulle myös elämäsi synkimmillä hetkillä arjen erilaisten paineiden puristaessa mieltäsi: Näetkö kuinka sinua rakastetaan!

Ja vaikka et näekään, vaikka et tunne millään tavalla Jumalan sinua kantavan, niin tiedä sellaisena hetkenä, että joulun sanoma ihmiseksi, sinun vierellesi, tulleesta Jumalasta, ei ole sidottu vuoden yhteen päivää, vaan se on totta elämäsi joka päivä ja joka hetki. Sinulla on silloin tuo laulussa laulettu "joulu ainainen".

Mitä ovat siinä paikallasi olleet ihmiset menneinä aikoina kuulleet? Sanoja emme tiedä, mutta joulun sanoma on sama, mikä se on ollut jo yli 2000 vuotta. Sanoma, jota kannattaa toistaa vaikka joka päivä, tuo timantiksi puristettu jouluevankeliumi: Sinä ihminen, olet Jumalan silmissä äärettömän arvokas.