Yksinäisyyteen, pois toisten luota, rukoilemaan…

 

Nämä sanat löytyvät aivan tämän Kirkastussunnuntain kolmen evankeliumitekstin ensimmäisistä lauseista. Tänä sunnuntaina tuo teksti kuuluu Luukkaan kirjoittamana seuraavalla tavalla.

 

Luukas 9: 28 – 36

 

Yksinäisyyteen hakeutuminen, yksiolo ja rukous kuuluvat näin tiiviisti yhteen. Tähän kokonaisuuteen liittyy vielä vahvasti myös sana hiljaisuus. Kaiken tämän takana on halu Jumalan kohtaamiseen. Raamatussa kerrotaan useassa kohdassa, miten Jeesus meni yksinäiseen paikkaan rukoilemaan. Miksi tämän asian tiedostaminen on tärkeää tänäkin päivän meidän jokaisen kohdalla armon vuonna 2009? Siksi, että meille sanotaan: ota Jeesus esimerkiksesi. Tosiaan ei enempää eikä vähempää.

Tässä päivän tekstissä luki: Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Kehotus ”kuulkaa”, tarkoittaa juuri tätä: Ota Jeesus esimerkiksesi omassa elämässäsi.

 

Emmekö me haukkaa aivan liian isoa palaa, jos ajattelemme, että Jumalan Poika olisi meille esimerkkinä omassa elämässämme. Eikö vähempi riittäisi? Esimerkiksi Pietari… sellaisiahan me olemme, heikkoja kieltäjiä, niin tai epäileväinen Tuomas tai Jeesuksen äiti Maria? Eikö näissä olisi esimerkkiä tarpeeksi?

Vaikeaa tätä Raamatun sanaa on kuitenkaan toiseksi vääntää, kun siinä niin kerran lukee. Voimme siis alkaa miettiä, miten Jeesus voisi olla esimerkkimme.

 

Puhuessamme tämän Kirkastussunnuntain aiheesta, niin vastaus voisi olla: Ota Jeesus esimerkiksi ja mene yksinäisyyteen, pois toisten luota, rukoilemaan.

Kun Jeesus valmistautui elämänsä – niin ja myös kuolemansa – suuriin haasteisiin, niin hän aina halusi rauhaa ja yksinäisyyttä. Miksi siis emme mekin seuraisi Jeesuksen esimerkkiä? Vai ajattelemmeko me, että emme me tarvitse.

 

Katsotaan paria kohtaa Jeesuksen tavasta toimia. Heti kasteensa jälkeen, ennen varsinaisen elämäntehtävänsä alkua – näin kerrotaan Raamatussa – Henki vei Jeesuksen erämaahan, jossa hän paastosi ja rukoili.

Ennen kuin hän valitsi lähimmät opetuslapsensa hän vietti edeltävän yön rukoillen.

Ja vielä: Ennen viimeisiä hetkiään, pidätystä ja ristinkuolemaa, Jeesus oli Getsemanen yössä – rukoilemassa.

 

Kaikissa näissä hetkissä hän oli myös yksin, poissa toisten luota, ainoana seuranaan Jumalan läsnäolo. Mitä Jeesus rukoili, sitä emme tiedä, mutta hän ositti meille esimerkillään, että tämän pitää olla myös meidän tapamme toimia. ”Tämä on minun valittuni, kuulkaa häntä”, meille teroitetaan.

Ottakaamme siis Jeesuksesta esimerkkiä.

 

Tämän päivän elämä vaatii meiltä jatkuvasti enemmän ja enemmän. On osattava, kyettävä, on jaksettava. Hektisyys ja elämän kiire tarttuvat jo pieneen lapseen ja kulkevat elämässä mukana kuin kiinniliimattuina vaatimuksina hetkestä toiseen. ”Minulla ei ole aikaa”, on tämän ajan ehkä eniten käytetty sanonta.

 

Silti – niin sanotusta ajanpuutteestamme huolimatta – me teemme elämässämme jatkuvasti päätöksiä, suuria ja pieniä. Päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän omaan elämäämme ja usein myös toisten niin lähellä kuin joskus kaukanakin olevien. Miten valmistumme näiden päätösten tekemiseen? Otammeko oppia Jeesuksesta, kuulemmeko häntä? Ja jos kuulemme, niin mitä hän meille sanoisi?

 

Ehkä hän sanoisi näin: Pysähdy hyvä ihminen, pysähdy ajoissa. Elämäsi on niin arvokas, että sen puolesta kannattaa rukoilla. Se on niin arvokas, että kannattaa pysähtyä, hiljentyä ja kysyä Jumalan tahtoa sen kohdalla.

 

Yksioloon ja rukoukseen liittyy oleellisesti siis myös hiljaisuus. Nyt vähän liioittelen, kun sanon seuraavia sanoja: Rukoileminen – silloin, kun ne ovat rukoussanojen, kuten Isä meidän rukouksen ääneen lausumista – on itse asiassa aika helppoa ja yksiolokin useimmille meistä onnistuu, välillä sitä itse asiassa kaipaammekin. En kuitenkaan liioittele yhtään, kun sanon: hiljaisuus on äärimmäisen vaikeaa. 

 

Olet ehkä kokeillut… Puoli minuuttia menee hyvin, sitten alkavat erilaiset asiat tulla mieleen. Jäiköhän hellan levy päälle, pitäisi soittaa lapsille, mitähän kaupasta pitäisi ostaa… Vaikka ulkoisesti voisikin olla hiljaista, niin sisällämme jokin huutaa. Ja niin hiljaisuus rikkoutuu, emmekä jaksa kohta enää yrittää sitä jatkaa. Väsymme hiljaisuuden etsimiseen.

 

Samoin on myös rukouksen laita. Moni meistä varmasti rukoilee, ehkä useastikin. Muistammeko me kuitenkaan riittävän usein, että rukous on keskustelua Jumalan kanssa ja keskustelussa ovat korvat yhtä tärkeitä, usein paljon tärkeämpiä, kuin suu.

Kuunteleminen onnistuu kuitenkin vain… hiljaisuudessa.

Mene huoneeseesi, sulje ovesi ja rukoile sitten Isääsi, Jeesus opettaa meitä miten meidän tulisi rukoilla juuri ennen kuin hän opettaa kaikkein mahtavimmat rukouksen sanat ”Isä meidän” -rukouksessaan.

Kirkastusvuorella opetuslapset kokivat pyhän läsnäolon ja he häkeltyivät. Heille tarjottiin poikkeuksellinen Jumalan läsnäolon hetki omassa elämässään.

Pietari, tuo aina ensimmäisenä omia mielipiteitään esille tuova opetuslapsi, oli siinä tilanteessa kuin kukin meistä voisi olla: aika sopero (taitamaton).

Hän ei pystynyt ottamaan hiljaisuudessa vastaan tuota pyhän läsnäoloa vaan alkoi ”järkenää” (heti paikalla, oitis) täyttää sitä hetkeä sanoilla. ”Haluatko Jeesus, että teemme sinulle palveluksia” hän kysyi.

Jumala ei kuitenkaan odottanut, että opetuslapset tekisivät jotakin, ei vaan että he vain olisivat siinä läsnä ja ottaisivat vastaan sitä, mitä Hän halusi heille siinä hetkessä antaa: läsnäolonsa ja rakkautensa.   

 

Näin tapahtui siis melkein 2000 vuotta sitten, mutta koskeeko tämä teksti meitä tänä päivänä? Kyllä koskee. Se on aina ajankohtainen. Voimme kysyä:

Missä on meidän, missä on sinun kirkastusvuoresi, se paikka, jossa voit kohdata Jumalan vaikka ihan yksin ja aivan hiljaa.

 

En varmaankaan ole väärässä jos sanon, että monille täällä tänään oleville Koiviston rannat, entisen kotipaikan pihapiiri tai lähimetsät ja marjastuspaikat ovat viime vuosina olleet hiljaisuuden ja Jumalan kohtaamisen paikkoja.

 

Evankeliumiteksti jatkuu: ”Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta…”. Jeesus ei jäänyt nauttimaan upeista hetkistä vuorella, vaan lähti sieltä pois, kansan keskuuteen, keskelle ihmisten arkista elämää. Ottakaamme tässäkin esimerkkiä Jeesuksesta.

 

Arki ja juhla, kirkastusvuorikokemukset ja elämän vaikeat hetket, kulkevat usein vieri vieressä. Ennen kaikkea arkemme keskellä on hyvä pysähtyä, hiljentyä ja jäädä kuulemaan, mitä Jeesus haluaa sanoa.

Kuulet ehkä samat lupauksen sanat, jotka kasteesi yhteydessä on sanottu: ”Minä olen sinun kanssasi kaikki päivät, maailman loppuun asti”.

Eero