Mika Ostelan saarna Itsenäisyyspäivänä

”Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne Hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne paholaisen juonia vastaan. Emmehän taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.

Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.   Ef. 6: 10-17.

Raamatun Saarnaajan mukaan aika on sodalla ja aika on rauhalla.

Apostolien teoissa sanotaan, että Jumala on säätänyt kansoille määräajat. Monet kansat ovatkin hävinneet maailman kartalta. Jumalan omaisuuskansan Israelin olemassaolo on kuitenkin seurausta Jumalan ihmeellisestä varjeluksesta ja johdatuksesta.

    Apostolien teoissa vielä sanotaan, että Jumala on säätänyt myös asuinalueiden rajat. En usko, että paratiisissa oli monia rajoja. Syntiin langenneessa maailmassa rajat ovat välttämättömiä – ei ole maailmaa ilman rajoja. Kun sanotaan, että sodallakin on aikansa, tarkoittaako se myös sitä, että sodat edistävät Jumalan etsintää? Ei aina, mutta usein kansojen välinen viha ja sota voi saada aikaan Jumalan etsintääkin.

Mitkä rajat ovat hyviä ja mitkä huonoja? Pitäisikö tätä asiaa pohtia rakkauden evankeliumin ja Jumalan kunnian näkökulmasta? Mitkä rajat antavat Jumalalle kunniaa? Berliinin muuri oli kylmän sodan merkki ja sulki vankilaansa miljoonia ihmisiä. Samaan aikaan kun on muisteltu Berliinin muurin murtamista, samaan aikaan Israelissa rakennetaan uutta valtavaa muuria mm. itsemurhapommittajia estämään.

Toisenlaiset rajat ovat rakkautta: omille lapsille rajoista pitää jatkuvasti muistuttaa. Samoin taivaan Isä jatkuvasti haluaa muistuttaa meitä rajoista – siitä, mikä on Jumalan tahto. Jumala antoi elämän liikennesäännöt – 10 käskyä. Ja sydämessämme on luonnollinen moraali, joka antaa rajoja elämällämme – ei orjuuttaakseen meitä vaan suojellakseen. Mutta omantunnon pitää olla sidottu Raamattuun. Omatuntokin voi paatua.

Miten Jeesus suhtautui rajoihin? Jumalan rajoista – Jumalan tahdosta ja käskyistä – Hän sanoi, ettei pieninkään piirto niistä häviä. Mutta ihmistekoisia vääriä rajoja Jeesus rikkoi. Hän mm.  antoi arvon lapsille, naisille, samarialaisille ym.


70 vuotta sitten Neuvostoliitto ylitti Suomen rajan ja aloitti sodan, joka kasvoi massiiviseksi taisteluksi pitkin koko itärajaamme. Neuvostoliitossa sota haluttiin vaieta ja sitä kutsuttiin vain rajakahakaksi Leningradin sotilaspiirin alueella. Suomi sai paljon sympatiaa länsimaista mutta ei juuri käytännön apua. Suomi siis taisteli yksin suurta Neuvostoliittoa vastaan. Mutta mikä lopulta oli Suomen vihollinen? Ei tavallinen venäläinen sotilas. Voi sanoa, että vastassa oli antikristillinen, kommunistinen valtakoneisto.

Suomi taisteli yksin, ja maa säilyi itsenäisenä. Kärsimys oli talvi- ja jatkosodan aikana ja sen jälkeen valtava. Pelkästään talvisodassa kuoli 26000 suomalaista ja venäläisiä, ukrainalaisia ym. vähintään 10000 enemmän.  Vähemmälle huomiolle on jäänyt lasten kärsimys. Noin 80000 lasta lähetettiin sotaa pakoon Ruotsiin ja muualle. Pahinta näiden lasten kannalta oli luopuminen vanhemmista ja sisaruksista. Lapset usein sijoitettiin erilleen toisistaan.

Jumala on kaikkivaltias. Hän tietää kaiken ja Hänellä on ylin valta. Jumala haluaa, että kaikki ihmiset pelastuvat iankaikkiseen elämään. Ihmisen osittain vapaa tahto on yhtenä syynä siihen, miksi Jumala sallii pahaa.

Paavali sanoo: ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”

    Kun Hitler yritti valloittaa Englannin, loppuvaiheessa Englannilla ei ollut enää mitään varajoukkoja. Puolustus oli pettämässä. Silloin Saksan pommikoneiden virta yllättäen lakkasi. Englannin sotakomentaja sanoi, että taistelun loputtua tuli sellainen olo, kuin erityinen Jumalan väliintulo olisi ollut muuttamassa jotain järjestystä tapahtumissa, jotka muuten olisivat tapahtuneet. Englannissa rukoiltiin paljon kuten myös Suomessa, kun viholliset hyökkäsivät.

Auschwitzin keskitysleirin parakista numero 14 on yksi vanki onnistunut pakenemaan. Jäljelle jääneet tietävät joutuvansa helvetillisen koston uhreiksi. Vangit komennetaan riviin heinäkuun polttavaan aurinkoon. Helteestä huolimatta he värisevät odotellessaan leirin komentajaa, jonka on määrä valita 20 vankia nälkäbunkkeriin kuolemaan. Eletään toisen maailmansodan aikaa, vuotta 1941.


Päivän odotus päättyy vasta illalla, kun komentaja Fritsch seurueineen saapuu suorittamaan kuolemaan tuomittavien valinnan. Hän on tänään armelias ja ilmoittaa valitsevansa vain 10 vankia bunkkeriin. Komentaja osoittaa sormellaan rivissä seisovia miehiä: ”Yksi, kaksi, kolme… ja kymmenen. Viimeisenä hänen katseensa kohdistuu nuoreen puolalaiseen sotilaaseen. Tuomion kuullessaan mies murtuu lopullisesti ja huutaa: ”Miten käy vaimoni? Miten käy lasteni?”


Silloin astuu rivistä esiin mies, joka pyytää päästä nälkäbunkkeriin maamiehensä sijasta. ”Mitä tämä puolalainen sika haluaa?, huutaa SS-johtaja uskomatta korviaan. Ymmärrettyään, mistä on kysymys, komentaja Fritsch tiukkaa: ”Kuka te sitten olette?” ”Olen katolinen pappi, Maximilian Kolbe”, vanki vastaa.


Niin lähetetään fransiskaani-isä ja yhdeksän muuta vankia parakin numero 11 ikkunattomaan kellariin kuolemaan nälkään ja janoon. Loppuun asti isä Kolbe lohduttaa ja rohkaisee tovereitaan, kunnes elokuun 14:ntenä päivänä saa myrkkyruiskeen – viimeisenä eloon jääneenä.

Emme tiedä, miksi Jumala välillä sallii pahuuden voimien riehua erityisen vapaasti.


Ihminen – Jumalan kuvaksi luotu ihminen – oli tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä, niin että Jumala olisi hänen ilonsa, rauhansa ja voimansa, hänen kaikkensa. Mutta ihminen suostui paholaisen houkutukseen ja kiusaukseen. Omavoimaisuus ja ylpeys iskivät ihmiseen salakavalasti – ja niin ihminen katkaisi yhteytensä Jumalaan.   Me täällä ja nyt teemme tätä samaa päivittäin. Valitsemme elämän teoissa, sanoissa ja ajatuksissa jotain, joka ei ole Jumalan mielen mukaista. Me tulemme syyllisiksi Jumalan edessä ja näin olemme kapinallisia.

Paholainen on pääkapinallinen ja vallanryöstäjä. Jumala on maailman ja ihmisen Luoja ja siksi myös todellinen omistaja. Ei Jumala ole jättänyt omaisuuttaan vallananastajan käsiin, vaan lankeemuksesta lähtien Jumala on toiminut saadakseen maailman ja ihmiset takaisin itselleen. Siksi Hän lähetti oman Poikansa maailmaan. Johanneksen kirjeessä sanotaan: ”`Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että Hän tekisi tyhjäksi paholaisen teot.”

Tiedätkö, kuka Uudessa Testamentissa ensimmäisenä tunnusti, että Jeesus on Jumalan Pyhä? Paha henki – se ensimmäisenä tunnisti Jeesuksen. Evankeliumit ovat täynnä Jeesuksen ja pahojen henkien kohtaamisia. Ne olivat taistelutilanteita, joissa jommankumman oli välttämättä voitettava toinen. Ja Jeesus voitti aina.

Miten ja miksi Jeesus sitten voitti paholaisen? Ensiksi siksi, koska Jeesus oli synnitön. Paholaisella on oikeastaan vain yksi ase eli ihmisen kapina ja sen aiheuttama syyllisyys Jumalan edessä. Tämä on paholaisen tapa pitää ihmisiä kiinni orjuudessaan. Mutta Jeesus pystyi sanomaan ennen pitkäperjantaita: ”Tämän maailman ruhtinas on tulossa, mutta hänellä ei ole mitään valtaa minuun.”

Toiseksi Jeesus voitti ristinkuoleman tähden. Jeesus vapaaehtoisesti otti ristillä itseensä kaiken sen vihan, mikä paholaisessa on Jumalaa vastaan. Ja tällä tavalla Jeesus mursi paholaisen vallan. Miten niin?


Jeesuksen kuolema merkitsi ihmisten syntien rangaistuksen kärsimistä heidän puolestaan. Näin paholaisella ei ole enää oikeutta ja valtaa syyttää ihmisiä synneistä. Siksi paholainen Jeesuksen rangaistuskärsimyksen takia menetti kaiken valtansa.

Kolmanneksi Jeesus voitti siksi, että Hän nousi ylös kuolleista ja elää iankaikkisesti. Maailmansodat myllersivät maailmaa ja valtasuhteita, mutta historian ydintaistelu käytiin ristillä. Jeesus on jo ottanut vallan, mutta ei vielä näkyvästi.

Jeesus antoi Häneen uskoville eli seurakunnalle, sinulle ja minulle, maailman tärkeimmän tehtävän: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Nyt on kyse ihmishengistä kuten talvisodassakin. Nyt on kuitenkin kyse ihmisen iankaikkisesta kohtalosta, hänen sielunsa pelastuksesta. Kaikki eivät ole matkalla taivaaseen vaan kadotukseen.

Onko sinulla halua ja voimaa kertoa toisille Jumalan Sanasta, että Hän, Herra vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen? Onko sinulla halua kertoa Jumalan äärettömän suuresta rakkaudesta ja anteeksiannosta ihmisiä kohtaan? Elätkö sinä voitokasta, näkyvää kristillistä elämää? Oletko erottautunut maailmasta? Miten?   Uuden Testamentin mukaan seurakunta on niiden yhteisö, jotka maailmasta erotettuina ovat uskossa liitetyt Kristukseen. Seurakuntana ja yksittäisinä kristittyinä meidän pitää pukea yllemme Jumalan koko taisteluvarustus, jotta voimme pitää puoliamme paholaisen juonia vastaan. Lue kirje efesolaisille! Se on Uuden Testamentin hengellisen sodankäynnin kirje.

Seurakunta ja kristityt ovat kutsutut maailman pimeästä joukosta, kuten Israel kutsuttiin Egyptistä. ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa."

     Jumala antaa voiman. Ihmisen voima on suhteessa siihen, miten paljon hän on kokenut ristiä. Ei ole voitokasta kristityn elämää, ellei kuolla itsekkäille motiiveille. Ristin ottaminen, josta puhutaan Raamatussa, tarkoittaa oman minän kuolemista.

      Tuletko sinä seurakuntaan varustautumaan taisteluja varten, joita käyt jumalattomassa maailmassa? Usein seurakunnassa istumisesta on tullut viihdettä varustautumisen sijaan. Jeesus haluaa lähettää meidät taisteluun, ja vielä eturintamalle. Onko seurakuntasi edes paikka, jossa saa oikeat varusteet Jumalan taistelua varten? Saarnatkin ovat usein liian älyllisiä, paperinmakuisia, kesyjä ym. Jos et ole löytänyt seurakuntaa, joka varustaa kristittyjä tehtäväänsä, etsi sellainen seurakunta! Varustautumisessa henkilökohtainen oma rukous Jumalan Sanan äärellä omassa rukoushuoneessa on ensiarvoisen tärkeä asia.

Olemmeko Raamatun mukaisesti verille asti taistelleet syntiä vastaan? Talvisodassa sotilaat taistelivat kodin, isänmaan ja Jumalan puolesta. Olemmeko me kristityt lelusotilaita, jotka pelkäävät näyttää värinsä ja paljastuvansa? Pelkäämmekö me tahraantumista taistelussa ihmishenkien ja sielujen pelastumisen puolesta?

Jeesus tietää heikkoutemme ja pelkomme elää kokosydämisesti kristittyinä. Ja kuitenkin Hän antaa anteeksi. Jumala antaa uskon täydellisesti lahjana. Uskon kautta saamme ottaa vastaan anteeksiannon ja rakkauden. Uskon kautta otamme vastaan kristittyinä ja seurakuntana myös voiman. Jeesus antoi meille kristityille tehtävän jatkaa Hänen työtään eli taistella paholaista vastaan. Vihollinen on voimakkaampi kuin yksikään ihminen. Mutta Jeesus Kristus ja vain Hän on paholaista voimakkaampi. Suomalaiset sotivat talvisodassa yksin ja ilman länsimaiden apua, mutta tässä suuremmassa sodassa uskovat eivät ole yksin.

Efesolaiskirjeen mukaan henkivaltojen hallitsija vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä niin, että he noudattavat oman luontonsa haluja ja tekevät niin kuin heidän ruumiinsa ja mielensä tahtovat. Jumalalla ei ole sijaa näiden ihmisten elämässä. Mutta Jumala antaa anteeksi, kun syntyy aitoa katumusta.

Luukas kertoo, että Jeesus antoi seuraajilleen eli meille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Jeesus kuitenkin korosti, ettei ensisijassa pidä iloita vihollisen vallan polkemisesta vaan siitä, että meidän nimemme on merkitty taivaan kirjaan.   Eniten saamme iloita yhdessä näkymättömän taivaan seurakunnan ja enkelien kanssa, kun joku ihminen tekee parannuksen ja ottaa Jeesuksen vastaan – ja näin myös hänen nimensä kirjataan taivaan kirjaan.

Lopuksi: Taistelkaamme siis Jumalan taisteluvarustuksessa niin, että vyönämme on totuus, haarniskana vanhurskaus eli syyttömyys ja jalkineinamme halu ja alttius viedä eteenpäin rauhan evankeliumia. Tarvitsemme myös uskon kilpeä ja pelastuksen kypärää. Hengen miekka eli Jumalan Sana on myös välttämätön. Varustautukaamme ennen kuin käymme taisteluun. Omassa rukouskammiossamme Sanan kautta oma kutsumme ja tehtävämme Jumalan valtakunnassa vahvistuu. Kun me tottelemme Kuningastamme Jeesusta, silloin Hän lähettää meidät niihin tehtäviin, jotka meille on jo etukäteen varattu.

Jumalan valtakunta on näkymättömästi jo maan päällä siellä, missä Hänen tahtonsa tapahtuu; siellä, missä ei ole kapinaa, vaan Jumalan kiistämättömän vallan alue. Taistelu jatkuu, mutta lopputulos on jo varma. Jeesukseen uskovat eli seurakunta temmataan pian taivaaseen. Paholainen tuhotaan ja heitetään pimeyteen. Ja lopulta Jumalan valtakunta ilmestyy koko voimassaan ja kauneudessaan. Amen.