Olen aina ajatellut, että kaikki suuret asiat tapahtuvat siellä, missä on loistoa ja komeutta. Nyt huomaan olleeni täysin väärässä. Miksi sen huomasin? Kerron siitä nyt:

Päivä ei olisi voinut alkaa tavanomaisemmin. Tietäähän tämän sotilaan työn. Teet, mitä sinun käsketään tehdä ja toivot pääseväsi esimiestesi suosioon ja sitä kautta myös parempiin tehtäviin. Niin siis myös kohdallani: Olin myynyt itseni valtiolle kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja sitä palvelusta silloin suoritin. Samapa kai tuo missä sitä suoritti, olin itselleni vakuutellut, vaikka jotakin muuta olin itselleni ajatellut ja toivonut.

Joukko-osastomme oli saanut rutiinitehtävän. Kolme rikollista oli teloitettava, melko vähän siis sillä kertaa. Joku sanoi, että se johtui juutalaisten juhlasta eikä sitä haluttu häiritä. Telotettavat olivat normaalissa kunnossa – yksi valitti, yksi kiroili, yksi ei jaksanut enää sanoa juuri mitään. Kaikki huusivat välillä tuskissaan.

Ristiinnaulitun kuoleman odottaminen voi kestää pitkään ja niinpä yritimme monella tavalla kuluttaa aikaamme.

Onko tässä mitään ihmeellistä? Ei, mutta sitten alkoi tapahtua. Auringon paistaessa kirkkaana keskitaivaalla, tuli yhtäkkiä melkein täydellinen pimeys.

Se tuntui minusta ja varmaan koko joukko-osastaosta aika karmaisevalta ja silloin tajusin ensimmäisen kerran, että tässä on tapahtumassa jotakin hyvin ainutlaatuista.

Kun tuo monen hetken mittainen pimeys alkoi hälvetä, juoksin kuin paniikissa ristien luo ja luin telotettavien syytekirjat. Siinä keskellä luki: ”Juutalaisten kuningas” ja pelkoni vain kasvoi.

Samassa kaikui tuon keskimmäisen ristin miehen suusta sanat: ”Se on täytetty”. Muistan nuo sanat ja olen jäänyt niitä miettimään. Mikä on täytetty? Kertoisitko sinä sen minulle ja muille ystävilleni? Nimittäin kun tästä kaikesta kokemastani heille kerroin, niin hekin haluaisivat tietää.

Silloin tapahtui paljon muutakin. Maa vavahteli ja aivan kuin kalliot olisivat haljenneet. Kuulin myös, että juutalaisten temppelissä oli tapahtunut isoja asioita. Olisikohan kaiken Luoja todellakin astunut maan päälle?

Tiedätkö, että siinä sen kaiken metelin ja sekasorron keskellä sydämeeni tuli valtava rauha ja syvä kunnioitus enkä koskaan ole mitään sellaista kokenut. Hoin siinä itselleni ja toisille useammankin kerran sanoja: ”Tämä todella oli Jumalan Poika”.

Niin… nuo suuret asiat. Minulle niitä todella tapahtui – kaukana loistosta ja komeudesta.

Aikuistyöryhmä