Päivän evankeliumiteksti : Matteus 22: 1 – 14

 

 

Elämme kirkossamme surullisia aikoja. Maassamme vallitsee tällä hetkellä jonkinlainen joukkohysteria ja ihmisiä eroaa kirkosta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ilkeät kirjoitukset ja puheet puolesta ja vastaan jättävät jälkeensä syviä haavoja. Monet kutsutut kääntävät selkänsä ja selittelyt ovat mitä moninaisimmat. Kuka lähtee mihinkin suuntaan.

Elämme aikaa, jota kutsutaan jälkimoderniksi ajaksi. Tämän ajan kolmiyhteytenä on: Minä, minulle ja minä ensin. Tuollaisia sanoja on viime aikoina kuullut paljon, myös tässä kirkosta eroamiskeskustelussa.

 

Tämä pieni synkkä yksinpuhelu ei kuitenkaan saa päättyä toisen ihmisen tuomitsemiseen. Tässä maailmassa ei ole itsekkyyden ja rakkaudettomuuden suhteen kahtiajakoa nuo ja me, – ei vaan ”me kaikki”. Kukapa meistä ei olisi tavalla tai toisella joutunut erilaisiin itsekkyyden koukkuihin omassa elämässään. Siksi tahdon päättää tämän alun synkän yksinpuhelun kiitokseen ja sanoihin: kutsu takaisin yhteyteen on koko ajan voimassa. Monet ovat kutsutut.

 

Tänä päivänä Raamatuntekstit puhuvat kutsusta Jumalan valtakuntaan. Aloitan ensin kunniavieraslistasta. Itseriittoisen minä ensin -ihmisen kieltäydyttyä kutsusta on hyvä ottaa Jeesuksen lista tarkasteltavaksi.

Tuon aivan upean listan löydämme Raamatusta. Se on kirjoitettuna Matteuksen evankeliumin viidenteen lukuun, Vuorisaarnaan ja kuuluu näin:

 

Autuaita, eli Jumalalle kelpaavia, Jumalan kutsuvieraita ovat:

hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät;

he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

 

”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.

 

Eikö vaan, että löydät itsesikin tuosta kunniavieraslistasta. Ulkoiset meriitit, ne jotka me ihmiset näemme, ovat kutsutuilla vähissä, mutta kutsuja näkeekin paljon syvemmälle. Hän näkee sydämeen asti.

 

Millainen on kutsun esittäjä? Tässä on se kompastuskivi, johon usea kaatuu Jumalaa ajatellessa. Millainen Hän on? Millainen on sinun jumalakuvasi, jonka olet ehkä vuosikymmenien takaa itsellesi perinnöksi saanut tai vasta äskettäin löytänyt?

Luen pari kohtaa siitä, mitä Kutsuja itsestään kertoo:

 

Lempeästi, rakkauden köysin, minä vedän sinua puoleeni, kirjoitetaan Jumalasta, Kutsujasta.

Ja toinen kohta, jossa Jeesus kertoo itsestään, kuuluu näin:

Katsokaa minua: Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä"

 

Sanat ”lempeys”, ”nöyryys” ja ”rakkaus” ovat todellakin sanoja, joita voimme Jumalasta käyttää. Kun meidät on kutsuttu ja itse asiassa koko ajan kutsutaan yhä uudestaan Jumalan valtakuntaan, niin kutsu on lempeä ja rakastava.

Ehkä emme sitä omassa elämässämme ole sellaisena kokeneet. Kipu ja ahdistus saattavat olla sanoja, joilla voimme Jumalan kutsua kuvata. ”Vasta sairaus, läheisen kuolema, vararikko… pysähdytti”, ovat tuttuja sanoja, kun ihminen kertoo, miten hän Jumalan kutsun on kohdallaan vastaanottanut. Nekin ovat Jumalan lempeitä rakkauden köysiä, vaikka me emme niitä sellaisena ole kokeneet.

 

Oletko nähnyt, miten villihevosta kesytetään? En ole itse livenä sellaista nähnyt, mutta olen siitä lukenut ja ehkä TV:stäkin katsellut.

 

Kysymys on kärsivällisyyttä vaativasta, pitkästä ja ehkä uuvuttavastakin prosessista, jossa valmentajan yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on voittaa hevosen luottamus.

Valmentaja tekee rauhallisesti työtään lähestyessään hevosta ja askel askeleelta pyytää lupaa luottamukseen.

Prosessi jatkuu: Ensin taputus turvan päälle, kaulalle, vähitellen myös selkään…

Lempeästi, nöyrästi ja kohdettaan rakastaen valmentaja vähitellen voittaa luottamuksen. Välillä tulee takaiskuja – pelästymisiä ja pakoja. Ja niiden jälkeen taas jatkuu luottamuksen pyytäminen ja rakentaminen.

 

Tässä on myös kuva Jumalan ja ihmisen välillä. Me otamme osaa yhteistyöhön, vastaanotamme kutsun, sillä kaksijakoisuudella, joka meissä on ollut syntiinlankeemuksesta saakka. Samanaikaisesti sisällämme on kaipaus ja vastustus Jumalaa kohtaan. Aavistamme Hänen hyvyytensä, mutta samalla pelkäämme Hänen tekevän meille pahaa.

 

”Lempeästi, rakkauden köysin, minä vedän sinua puoleeni”, sanoo Jumala.

Pyhä Henki on kuin lasso, joka vetää meitä Jumalan luo. Hän herättää kärsivällisesti, askel askeleelta, meissä luottamuksen Jumalaan. Samalla meidät kutsutaan juhliin, yhteyteen.

Tuo kutsu on, kiitos lempeän ja rakastavan Jumalan, tälläkin hetkellä voimassa.

 

Missä juhlat pidetään? Missä tuo Jumalan valtakunta on?

Kutsu ei saa siirtää meidän ajatuksiamme ainoastaan tulevaisuuteen, vaan tähän päivään. Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on teidän keskellänne”. Siellä missä rakkaus voittaa vihan, siellä missä anteeksianto murtaa sydämen kylmyyden, siellä, missä usko muuttuu sanoista teoiksi, siellä Jumala on ja siellä on myös taivasten valtakunnan juhlat. Ei vasta kerran tulevaisuudessa, vaan jo nyt.

 

Hyvä kohtaaminen ihmisten välillä, lyhytkin hetki itselleen rakkaan ja tärkeän ihmisen kanssa on kuin pieni hääjuhla. Näihin arjen hääjuhliin, pieniinkin kohtaamisiin, meitä kaikkia kutsutaan. Tahdotko olla mukana sellaisissa juhlissa?

 

Tänäänkin olemme ottaneet vastaan yhden kutsun, kun olemme tulleet tänne Kuusiston kirkkoon sadonkorjuun kiitosmessuun.

 

Luonto ympärillämme alkaa valmistautua talven lepoon. Viljelijä valmistaa kyntäen, äestäen tai muokkaamatta jättäen pelloilleen levon. Metsät hiljenevät ja puutarhan sato on varastossa tai kesän aikana nautittu.

Tämä kaikki kutsuu myös meitä ihmisiä muistamaan, miten tärkeä asia lepo on meidän jokaisen kohdalla. Tarvitsemme pysähtymisen hetkiä. Näihinkin hetkiin kuulutetaan taivaallisella kutsulla jo tänään. Ehtoollispöydässä saamme muistaa, miten Jumala siunaa pellon antimet, leivän ja viinin, jossa Jeesus itse meidät kohtaa. Samalla meitä muistutetaan levon tarpeellisuudesta Jeesuksen sanoin:

”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”.

Eero