”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”(Gal. 3:27-28)

Jeesus käskee seuraajiaan rakastamaan toisiaan. Sitä yhtä oleminen on: rakkautta. Rakkaus ei aina ole ruusunpunaista. Rakkaus ei aina ole vain kaiken toisen tekemän automaattista hyväksyntää. Toisinaan rakkautta on myös se, että asettaa toiselle rajoja. Vai vieläkö joku uskoo lastenkasvatuksessa vapaan kasvatuksen voimaan? Siinä kasvatuksen muodossa vanhemmat ovat vapautetut kasvatuksen vastuusta. Tämän välttämistä kai kristityt ympäri maailman käyttävät ohjenuoranaan, kun he kokevat omassa elämässään ensiarvoisen tärkeäksi sisartensa ja veljiensä nuhtelemisen, jopa tuomitsemisen, jotta ”heikommat” sisaret ja veljet palaisivat ”oikeaan” uskoon.

Yhdessä kohtaa tämä ohjenuora ontuu. Toisia aikuisia ei saa kohdella lapsina. Kaikki kristityt ovat Jumalan lapsia, mutta tasa-arvoisia keskenään. Toiset meistä erotetaan papin tehtävään, toiset muurarin tai lastenohjaajan tehtävään. Yhdessä me kaikki kamppailemme löytääksemme sen, mikä on pelastuksemme kannalta olennaista.

Pappina koen olevani pyhän palveluksessa, kun vaikkapa kastan lasta. Mutta minä en ole se, joka tekee kasteesta pyhän, vaan kolmiyhteinen Jumalamme. Kasteessa Jumala lahjoittaa pelastavan uskon ja kutsuu meitä kaikkia yhdessä etsimään elämän tarkoitusta.

Pastori Henri Kesti saarnaa Kaarina-messussa 11.1. kello 17.00