Eläminen vaatii rohkeutta, luottamusta ja uskoa. Niin paljon kuulemme jatkuvasti huolestuttavia uutisia ulkopuoleltamme ilmastonmuutoksesta, rikollisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, ja niin paljon voi mennä pieleen sisällämme, psyykkinen ja fyysinen terveytemme horjua. Ei ole ihme, että epätoivo ja epäusko valtaavat toisinaan alaa mielissämme.

Tänään on uskon ja epäuskon sunnuntai. Saamme tarkastella omaa epäuskoamme kaikessa rauhassa. Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, vaan totuudellisuutta. Hän kysyy, missä tänään horjumme ja epäröimme, mitä tänään pelkäämme ja pakenemme. Hänelle saamme huutaa kaiken mikä meitä vaivaa näin sanoen: Syvyydestä minä huudan…

Joh. 7: 37-39: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

Meidän sisimmistämme kumpuavat elävän veden virrat. Meidän sisällämme on lähde, josta pulppuaa iloa ja luottamusta.

Aika ajoin tuo lähde tukkeutuu. Meille käy kuin israelilaisille erämaassa. Mielemme valtaavat erilaiset muisti- ja haavekuvat siitä, miten asiat voisivat olla nykyistä paremmin. Rahaa, rakkautta tai hengellisyyttä pitäisi olla nykyistä enemmän. Ennen kaikki oli paremmin, tai Ruotsissa kaikki on paremmin, tai Amerikassa. Valitamme ja marmatamme.

Jumala lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja monet kuolivat niiden puremiin. Kansa ymmärsi katua. Jumala armahti katuvia ja neuvoi Moosesta tekemään myrkkykäärmeestä kuvan, jota katsomalla pureman saaneet jäivät eloon. Haavoitettujen oli siis katsottava haavoittajansa kuvaa, katsottava kohti kipunsa syytä. Kohtaamalla kipunsa siitä voi parantua vieläkin.

Myös Jeesuksen risti on kuva, jossa katselemme ruumiillista kärsimystä. Koko ruumiin paino käsien ja jalkojen haavoissa, joissa on iso naula. Ihmisen tuska mielivaltaisen vallankäytön ja väkivallan edessä. Oma tuskamme, kun meitä on satutettu fyysisesti tai henkisesti. Kaikki tuska josta kuulemme läheisiltämme ja uutisista. Kaikessa tuskassa on jotain samaa.

Ristin kärsimys toi meille sovinnon ja rauhan kaiken kanssa, mikä on maan päällä ja taivaissa, kirjoittaa Paavali. Ja tätä evankeliumia on julistettu kaikille luoduille taivaan alla.

Sanomaa kuolemasta ja voitosta sen jälkeen, kivusta joka muuttui iloksi. Ulkoa opittuna se ei paljon lohduta, mutta jos uskallamme pysähtyä elämämme kipeiden asioiden äärelle, ristin evankeliumi alkaa kenties elää meille. Paavali mainitsee kolossalaisten olleen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, silloin kun he elivät pahojen tekojensa vallassa. Kristuksen tuoman sovinnon takia he ovat nyt Jumalan edessä pyhiä, nuhteettomia ja moitteettomia, kunhan pysyvät uskossa ja toivossa, jotka evankeliumi antaa.

Päästäkseen vihamielisyydestään he varmaankin joutuivat sen ensin tunnistamaan ja tunnustamaan. Siihen tuli armo ja Jumalan läsnäolo ja kaikki olikin hyvin.

Johannes kuvaa tilannetta, jossa ristiä ei vielä ollut. Jeesus kulkee ympäriinsä puhumassa Jumalasta toisin kuin yksikään ihminen ja herättämässä puheillaan ja teoillaan ihmetystä. Kuka tämä oikein on? Ihmisten mieliin nousee valmiita vastausvaihtoehtoja: hän voisi olla joko Mooseksen lupaama profeetta tai profeettojen lupaama Messias. Tosin hän ei oikein istu kumpaankaan valmiiseen mielikuvaan, hän kun on kotoisin Nasaretista, eikä Galileasta pitänyt tulla sen enempää profeettaa kuin Messiastakaan.

Alkaa syntyä puolueita. Monet kansan joukosta uskovat Jeesukseen hänen tunnustekojensa tähden, toiset epäilevät galilealaista. Miehet jotka lähetettiin Jeesusta pidättämään, eivät uskaltaneet toimia. Fariseukset pilkkaavat heitä: he ovat antaneet lakia tuntemattoman rahvaan johtaa itseään harhaan, vallanpitäjistä eikä tarkkoja säädöksiä noudattavista fariseuksista yksikään uskonut Jeesukseen.

Fariseuksista yksi uskaltaa kyseenalaistaa toisten ajattelun. Hän muistuttaa että lain mukaan ihmistä pitäisi kuulla ennen tuomitsemista, ja ottaa selvää, mitä hän on tehnyt.

Meidän pitäisi ottaa selvää Jeesuksesta eikä koettaa arvioida muitten puheita, jotka väittävät hänestä ristiriitaisia asioita. Mikä on se lähde, mistä minun elämäniloni ja luottamukseni kumpuaa? Missä olen kohdannut Vapahtajani? Mitä asiaa minulla tänään on hänelle ja hänellä minulle?

Merja Auer Kaarinan kirkossa tänään