Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. Mark 1:13

Nykyään kiusaus-sana on käytössä puhuttaessa koulu- tai työpaikkakiusaamisesta. Tähän elämää pilaavaan ilmiöön pyritään tarttumaan. Mutta kuten liiankin hyvin tiedämme, ei ole helppoa kitkeä kiusaamista pois. Kiusaamisen "psykopatologia" on selvillä, mutta ihmisiä on vaikea muuttaa.

Jumalan sanan mukaan "kaikkien kiusaajien äiti" on itse paholainen. Matteuksen evankeliumin neljännestä luvusta saamme lukea, kuinka paholainen yritti saada Jeesuksen lankeamaan pois Jumalasta. Jeesus torjui ja voitti kaikki paholaisen kiusaukset vetoamalla Jumalan sanaan.

Kauan sitten olin kuuntelemassa amerikkalaista pastoria, Robert Schulleria. Hän kertoi, että ainoa "koru", jota hän kantaa on kaulassa riippuva hopeinen ankkuri. Sen oli hänelle lahjoittanut eräs kuubalainen miljonääri. Tämä miljonääri pakeni omaisuuksineen Kuuban vallankumousta Monte Carloon. Uudessa kotimaassaan hän vietti huikentelevaista seurapiirielämää. Naissuhteet ja juhlinta olivat tämän miljonäärin elämän ykkösasia. Tapahtui kuitenkin auto-onnettomuus, jossa hän halvaantui lantiosta alaspäin. Miljonäärin mielestä elämä menetti merkityksensä, kun hän ei voinut jatkaa entistä elämäänsä.

Eräänä sunnuntaina hän asetti pistoolin päätänsä vasten ja television äänen täysille, niin ettei laukaus kuuluisi. Juuri kun hän oli vetämässä liipaisimesta, hän kuuli pastori Schullerin voimakkaan äänen televisiosta: "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt". Miljonääri hämmästyi suuresti ja katsoi koko jumalanpalveluksen. Itsemurhapäätös lykkääntyi. Seuraavina viikkoina hän katsoi ohjelman joka sunnuntai ja sai uskon Kristukseen uudeksi voimakseen.

Hän meni paikalliselle kultasepälle ja kysyi, mikä on kristillisen toivon symboli. Hän teetti hopeisen ankkurin, järjesti tapaamisen Schullerin kanssa Kaliforniassa ja luovutti ankkurin kiitokseksi hänelle.

 

Jorma Pesonen, kappalainen saarnaa 1.3. klo 10 Kaarinan kirkossa.