Mutta oikeus virratkoon kuin vesi

ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro,

 

kirjoittaa sama profeetta Aamos, jonka sanoja jo äsken päivän ensimmäisenä lukukappaleena kuulimme (Aamos 5: 16-20). Kuulemamme sanat olivatkin kovia sanoja, niissä ei ollut yhtään valoa, ei minkäänlaista lohdutusta. Mutta vähän myöhemmin tulevat nuo kauniit ja tärkeät sanat:

Mutta oikeus virratkoon kuin vesi

ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

 

Kenelle Aamos kovat sanansa sanoi? Tekstistä luemme:

Te makaatte norsunluuvuoteillanne

ja loikoilette leposohvillanne.

Te syötte karitsoita laumasta

ja juottovasikoita karsinasta.

 

Huh… ohi menivät Aamoksen torut! Eipä ole kotona norsunluuvuoteita. Moitteet ovat luultavasti osoitettu Nokian johtajille, jotka heittävät Suomestakin tuhansia ihmisiä työpaikoiltaan. Niin tai Egyptin itsevaltiaalle presidentille Hosni Mubarakille, joka sai lähteä maanpakoon oman kansansa sortajan leima otsassaan. Niin tai noille toisille – sortajille ja riistäjille, keitä sitten lienevätkin.

 

Niin… vai menevätkö sittenkään Aamoksen torut ohi. Luulenpa, että tälläkin hetkellä satojen miljoonien ihmisten silmissä vuoteemme näyttää kuin upealta norsunluuvuoteelta. Jo se, että on vuode, lämmin koti, lämmin suihku on miljoonille ihmisille vain kaukainen haave. Profeetan sanat tulevat siis kohti eikä niistä pääse ohi. 2700 vuotta vanha teksti on kuin suoraan tähän päivään.

 

Siispä oikeus ja vanhurskaus virratkoot – tänäkin päivänä kaikille sitä janoaville ja tavoitteleville, niin maailman toreilla ja kaduilla sitä huutaville, kuin työttömyyden alla hiljaa olevalle lähimmäisellemme.

Ja niin Aamos välittää Jumalan lupauksen:

 

Pyrkikää hyvään, älkää pahaan,

jotta saisitte elää!

Silloin Herra Jumala Sebaot

on teidän kanssanne.

 

Poimin tuolta rukoushelmialttarilta punaisen helmen, joka muistuttaa minua rakkauden kaksoiskäskystä: rakasta lähimmäistäsi. Uskaltaisimmekohan rohkeasti rukoilla: Tee minusta hyvään pyrkivä, tee minusta hyvä ihminen! Mahtuisikohan se meidän luterilaiseen mielenlaatuun, joka julistaa autuutta armosta vaan ei hyvistä teoista? Ottaisimmekohan todesta Paavalin sanat: ”Ainoa tärkeä on rakkautena (siis mm. hyvinä tekoina) vaikuttava usko”.

 

Mitä iloa on teille Herran päivästä eli Kristuksen tulemisen päivästä, kyselee profeetta ja voimme hänelle vastata Paavalin sanoin: Rakkaus iloitsee totuuden voittaessa. Ilo syntyy oikeuden ja vanhurskauden virratessa ihmisten keskellä. Ilo kasvaa, kun uskomme elävöityy ja vaikuttaa yhä useammin rakkauden tekoina ja ilo voi ehjä jossakin hetkessä myös tulla täydelliseksi.

 

Eräs tarina kertoo tuosta täydellisestä ilosta:

 

 

 

 

Franciscus Assisilainen oli köyhä munkki 1200-luvun Italiassa. Yhdessä veli Leon kanssa hän palaamassa pitkältä saarnamatkalta. Oli talvi ja satoi räntää. Matkalaiset tarpoivat paljain jaloin, kuten heillä oli tapana. Silloin Franciscus alkoi puhua täydellisestä ilosta näin sanoen: ”Vaikka kaikki veljeskuntamme jäsenet eläisivät esimerkillisesti, niin että ihmiset alkaisivat kiinnostua tästä tiestä ja kaikkialla otettaisiin meidän sanomamme hyvin vastaan, niin siinä ei olisi täydellinen ilo.”

 

Franciscus jatkoi: ”Jos veljeskunnan jäsenet olisivat niin viisaita, että tietäisivät kaiken tiedon ja osaisivat selittää kaikki salaisuudet ja kaikki oppineet Pariisissa kääntyisivät veljeskunnan jäseniksi ja jopa Ranskan ja Englannin kuninkaat lähtisivät seuraamaan köyhyyden tietä, niin ei siinä vielä olisi täydellinen ilo.”

”Ja vaikka joku osaisi saarnata niin hyvin, että kaikki maailman ihmiset kääntyisivät seuraamaan Jeesusta, ei siinäkään vielä olisi täydellinen ilo.”

Miehet jatkoivat matkaansa ja Fransiscus puhettaan: ”Hyvä veljeni Leo. Kun nyt pitkän kävelyn päätteeksi tulemme Santa Maria degli Angeliin ja kolkutamme siellä oveen päästäksemme sisälle, niin portinvartija vaatii saada tietää, kuka koputtaa. Ja kun me kerromme, että täällä ovat veljet Franciscus ja Leo, niin jos portinvartija silloin väittää meitä huijareiksi, eikä usko meitä, eikä avaa ovea, vaan käskee meidän painua tiehemme häiritsemästä kunnon ihmisiä. Ja vaikka kuinka yritämme vakuuttaa hänelle, että todella olemme me, niin silti hän jättää meidät seisomaan ulos viluissamme, nälissämme ja väsyneinä. Jos silloin emme ollenkaan hermostu, vaan otamme tilanteen kärsivällisesti vastaan, emmekä mitenkään kiroa veli portinvartijaa, niin siinä on täydellinen ilo.”
”Ja jos vielä koputamme ja pyydämme päästä sisään edes yhdeksi yöksi, mutta portinvartija vain pysyy tiukkana ja päinvastoin avaa oven ajaakseen meidät kepillä huitoen tiehemme, kaataa meidät sohjoon ja nauraa avuttomuuttamme, niin jos silloin säilytämme malttimme ja ajattelemme, että varmaan Jumala on jostain syystä laittanut veli portinvartijan käyttäytymään näin meitä kohtaan, ja pysymme kärsivällisinä, niin siinä, veli Leo, on täydellinen ilo.”

 

Ilo on Jumalan lahja, Pyhän Hengen hedelmä – aivan niin kuin usko. Molemmat joutuvat usein koetukselle, ilo häviää – hyvin usein juuri kärsimättömyydestämme johtuen – ja uskon tilalle kasvaa epäusko ja epäilys.

 

Onko sinua peloteltu maailman lopulla ja Jumalan ankaralla tuomiolla Herran päivän eli Kristuksen tulemisen hetkenä. Minua on ja se on tuntunut pahalta ja ahdistavalta ja suorastaan pelottavalta. Ilo on kaukana.

 

Olen useasti miettinyt millä motiivilla tällaiset pelottelijat liikkuvat. Ainakaan rakkautta ei heidän sanoistaan tahdo löytyä.

 

Maailma vilisee tälläkin hetkellä tuomiopäivän profeettoja. ”Jeesus tulee, oletko valmis”. ”Lähi-idän tilanne on juuri nyt sellainen, että kohta tulee maailmanloppu”. ”Maailmanlaajuinen taloustilanne on kuin suoraan ilmestyskirjasta” jne. jne. Näitä niin sanottuja profetioita kuulemme sekä maallisessa että hengellisessä elämässä.

 

 

 

 

Jeesus varoittaa kuulijoitaan tämän päivän evankeliumitekstissä. ”Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia.  Monta väärää profeettaa ilmestyy, ja he johtavat useita harhaan”.

 

Mistä sitten tuntee oikean profeetan, joka puhuu Jumalan tahdon mukaisesti eikä omaan korvasyyhyynsä siirrä omia mielikuvituksen tuotteita toisten harteille Yksi vastaus löytyy viidennestä Mooseksen kirjasta:

”Jos alatte kysellä mielessänne, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä.”

 

Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus vielä sanoi:

”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut”.

Ja Jeesus jatkaa:

” Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka”.

 

Monet asiat pelottavat meitä ja sammuttavat elämänilon. Kannamme huolta itsestämme ja rakkaistamme. Mistä löytyy rohkeus kohdata tämän päivän haasteet elämässämme? Sanoisin, että kysymys on kiinnipitämisestä ja irtipäästämisestä.

Jos elämämme on kiinni todellisista tai kuvitelluista norsunluuvuoteista ja -temppeleistä, niin meillä on syytäkin pelätä, sillä Jeesus sanoo: ”Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle”.

 

 

 

Jos sen sijaan elämme todeksi nuo profeetta Aamoksen sanat:

Mutta oikeus virratkoon kuin vesi

ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro,

niin me päästämme irti sen, mikä meitä sitoo ja elämme siinä Jumalan yhteydessä, josta sanotaan:

 

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. (Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa).

 

Lopullisesti saavutamme tuon täydellisen rakkauden vasta perillä taivaassa. Vielä meillä on kipuja ja pelkoja ja uuden elämän synnytystuskia. Vielä nyt, Paavalin sanoin, katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala meidät täydellisesti tuntee.

Tähän lupaukseen turvautuen nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.

 

Eero